Komistin mööda minnes otsa.
Eriti see oli lahe:
Mesikäppä, käl'l'eröini,
Pankam o käsi kätehe,
SKVR I4
2478. Uhut. Lamminp. Salm. V., n. 2048. 15/7 18.
Out'i, Kirilän naińi, Ahanasjeff.
Kierros luku keväällä, kun ensi kerran työnnetää metsään, paimen ku ottaa huostaas. Se on tapa varma, ettei syöpäläiset [vahingoita].
Kenen panen paimeneks',
Kenen orjaksi opetan?
Panen pajun paimeneks',
Tuomen tuojiksi kotihe.
5 Jos ei paju paimentane,
Tuomi tuonehe kotih',
Ompa miulla pikku piika,
Paras palkkalaisivońi,
Panen sen paimeneks',
10 Semp' on orjaksi opetan,
Semp' on tuojiksi kotih.
Oi ukko, Yli J[uma]la,
Vanha voari taivahaińi,
Taivahallińe Jumala,
15 Kun katšoit katoll'ises',
Niin katšo katottomas',
Petäjäisessä pesässä,
Honkasessa huonehessa,
Katajaisessa kartanoss'.
20 Mielikkö,[!] metšän emäntä,
Mesikäppä, käl'l'eröini,
Pankam o käsi kätehe,
Käsi toisehe käteh.
Eläkä leukojas' levitä,
25 Eläkä hampahias' hajota!
Työnnän lehmäni leholla,
Maijon antajat aholla.
Tulkoa emännän etšimättä,
Karjapiian kaipoamatta!
30 Aijan rautasen rakennan
Maasta soati taivaha,
Taivahasta moaha soati,
Šitširiuskoilla sivallan,
Kiärmehillä keännellän,
35 Matoloilla munnerran,
Jott' ei pistyis' noian nuolet,
Eikä tietäjien teräkset,
Itše mäntäs noijat nuolihise,
Tietäjät teräksihiis',
40 Velhot veitširautohiisse.#1
Riiko, risti veikkoseńi,
Harvoin yhtehen yhymmä,
Luopa rautańi korento
Poikki Pohjolan jovesta.
#1 Runon on laulaja ensin näht. on aikonut lopettaa tähän, sillä säkeen jäljessä on väliviiva, joka kumminkin on poispyyhitty, kun jatkoa onkin seurannut.
VII5 loitsut
3368. Impilahti? Polén n. 75. -47.
Metsän loihtu.
Oi Ukko#1, yli Jumala,
Pilvien päällinen Jumala,
Tahi poika hyypäm⌈ä⌉inen,
Tieppä minulle suorat sukset,
5 Kepiäiset kalkottimet,
Joilla hiihtoa hivetän
Läpi soihen, läpi maihen,
Läpi suur⌈i⌉n viiakoien.
Mie oun mies metsän käviä,
10 Uros korven kolkuttaja,
Nyt mie lähen metsälle,
Uros korvelle ylenen.
Läpy[!], lehto, kostu, korpi,
Ihastu, salo sininen,
15 Miely, metsä, mieheesi,
Kostu, metsä, koirihini!
Oh Ukko#1, yli Jumala j.n.e.
Teki mulle suorat sukset,
Joilla hiihtoa hivitän
20 Läpi soihen, läpi maihen,
Läpi soihen, viiakoihen.
Nyt mie lähen metsälle,
Uros korvelle ylenen.
Lepy, lehto, kostu, korpi,
25 Ihastu, salo sininen!
Iske, Ukko#1, uutta puuta,
Väkähytä[!] valkiata,
Pirahuta pilviäsi,
Kalahuta kannettasi[!]
30 Miehen ainuhun apuna,
Yksinäisen ympärille,
Jott' ei päät pahon menisi,
Tukat turhaan tulisi,
Hivus himmen la⌈n⌉kiasi[!].
35 En mie sinua tullut
Eikä toinen kumpalini,
Mesi kämmen, kääräse#2,
Mie vaan hairahin havulta,
Kaavun koivun konkelolta,
40 Lepän lengolta putosin,
Mesi kämmen, käräse[!].
Paappa viitahan vihasi,
[Mesi kämmen, käräse]#3,
Käännä kynnet karvoisi
45 Kuni villa kuontalohon,
Hampahat ikenehesi
[Kuni]#4 talkuna mykyhyn!
Kuiti[o], ohan[!] emäntä,
Kätke kieli kiehumasta,
50 Nenä hietra heilumasta,
Piä vanha vapisemasta,
Jott' ei päät pahon j.n.e.#5,
Hartioille vesi hakoja,
Kulta risti rinnollesi[!],
55 Hopiaiset suitset suuhun,
Kultaiset päitset päähän,
Jott' ei leikkoa lekuta,
Kätke et kielen kantomia
Iholle imento raukan,
60 Karvoille k⌈o⌉von[!] tekemän,
Tuoman emon ruummihille.
#1 kk:ssa pieni alkukirjain.
#2 käärä |sääri| : kääräse.
#3 Tässä on säe täydennetty säkeen 41 alla olevien yhtömerkkien (d:o d:o d:o) mukaan, niinkuin on tehty samanlaisissa merkintäkohdissa usein muuallakin, varsinkin Polénin kokoelmaan kuuluvien runojen säkeitä täydennellessä.
#4 Vrt. edell. muist.
#5 kk:ssa on säe 52 alleviivattu.
