Tuttav paarisalmine laul lapsepõlve koolilaulikuist (esmatrükk 1933 "Väike Leelo II", V. Tamman ja J. Aavik - autoriks märgitud soome viis ; sõn.: ainetel V. T (Voldemar Tamman), ilmus seal neljasalmilisena, ilma kaselehesalmita), ent vist veel ajas tagasi minnes kukkus ühest laulikust selline asi sülle:

Tuuled nüüd puhuvad ja lainegi laksub,
kambrikeses kaunikeses ahjukene praksub.

Mäletad, kuis me metsas maasikaid sõime,
haljal aasal, karjasarvel lugusid me lõime.

Lahkunud laululinnud, põõsadki paljad,
nurmenõlvad mustendavad, kadund aasad haljad.

Koltunud kaselehed langevad alla,
pori matab teed ja rajad, viimse lehekulla.

Väljal nüüd vuhisevad sügisetuuled,
tormilinnu häälitsusi merekaldalt kuuled.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
Lauri Õunapuu
lauri[ät]metsatoll.ee
+372 56155559
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Muistatsha Maija kuin marjassa käytiin,
Aholla istuttiin ja leikkiä lyötiin,
Päivä se paistoi ja pienet kukat loisti
Kukkaset kedolla iloamme todisti
Linnut ne lauloi siellä sekä täällä
Kuules nyt kultain vielä sanoi yks'
Kuinka minä tulin niin hyljätyks'
Kuka sinun eksytti rakkauden tieltä
Tule, tule kertakin luokseni vielä.

j38166
Etelä-Savo — Sulkava
Lavonius, Vilhelm
1858

**

Muistatko muinoin, kun marjassa käytiin?
Ahosilla istuttiin ja leikkiä lyötiin.

Päivä se paistoi ja pienet kukat loisti.
Kukatkin ne ketosilla iloamme toisti.

Linnut ne lauloivat metsien päällä.
Meistähän ne laulelivat siellä ja täällä.

Tupa oli lämmin ja kamari oli kaunis.
Pöydällä maito ja voileipä valmis.

Sitten kun taas tuli koleammat ilmat.
Satehiset viikot ja ankarammat kylmät.

Tuuli se ulvoo ja myrskykin pauhaa.
Meidän mummo kammarissa kahvia jauhaa.



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
Lauri Õunapuu
lauri[ät]metsatoll.ee
+372 56155559
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Voi piika parka luontoas kuin olit petollinen
Sie monta poikaa pettelit ja saatit surulliseks
Omasta päästäs puhelit ja haastoit aina hulluj
Mennenä yönna houkuttelit ettej uni tullu
Sun juones on viekkaat ja kavalat ja sanken petolliset
Ej ikä pitkin päivinä myö olla onnelliset
Ej iku pitkin päivinä meist taija paria tulla
ej ikä pitkän päivänä taitta yhtenä maata mennä
Vain vielä nytkin ://: yhlenä maata mennään
vielä nytkin ://: yhessä yötä ollaan
En sure omia vaivojain enk' mailman kauneutta
Vaan suren nuoria likkoja kun täytyy tänne jättää
Mennä vuonna oli Ilonen aika
tänä vuonna on sylissäni pienoinen poika
Mennä vuonna käveltiin punasilla poskill
Tänä vuonna kävellään vatsani tuskin
Mennä vuonna olin minä nätti likka
Tänä vuonna on minull pikkunen piika
Muistakos ennen kuin marjassa *karjassa** käytiin
laulettiin lehoissa ja leikkiä lyötiin
Minia sä lausuittelit sulhoksesi
Rakkautta täynnä oli sydämmesi
Minä kannoin sinulle kukat ja kransit
Toisinaan tanssimme ketolla tansit
Sirkat net sirkotti lintuset laulo
Minä annan sinulle suuta ja kalaa
Likka kulta avappas aittasi ovi
Ettei minun huolisi huuta niin kovin
Poika kulta jos avan äitini kuulee
Vihta (3)käessä (2)tänne pian kyllä tulee
Tupa on eessä ja kammarissa takaa
Nukuksissa siellä sun äitisi makaa
Onnetoin olin minä ollessani
Onneton tähän kylän tullessani
Onnettomaks olen minä luotu
Ilopäivää ej ole minulle suotu
Minä olen poika nuorukainen
Ympäri maailman kulkevainen
Ej ole sioa mull siellä ei täällä
Enemmän kuin linnulla lennon *kaksi epäselvää sanaa?**
Minä olen kulkenut maata ja merta
Vaan en oo löytänyt kultane vertaa
Tuonlaiset likat mä loukkaan lyön
Toisenlaiset olla pitää joista mä tykkään
Maailmass' on juoni ett viina paljon maksa
Itseni pelastan kuin halata jaksan
Ej ole joka pojall' tämän pojan kurii
Tämä poika ryyppää ja ej mene nurin
Kuules sä kultani kuinka nyt on laita
Paripa meistäkin tullakin taitaa
Sinusta ja minustapa lintuisetkin laulaa
Ääni se kuuluu ja helinä kaikaa
Tuolla net visertää metsäin päällä
Meitä net laulaa jotk olem täällä

JR 85149
Elias Lönnrot Lönnrotiana 17:256. 1828-31.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
Lauri Õunapuu
lauri[ät]metsatoll.ee
+372 56155559
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _